Lapsuuden lempielokuvani Back to the Futuren leikkauspöydällä oli aikoinaan kohtaus, jossa vuodesta 1985 vuoteen 1955 aikakoneella matkustanut Marty McFly tietää joutuvansa peuhaamaan oman äitinsä kanssa. Marty aprikoi teon seurauksia, mahdollista kieroon kasvamista: ”What if I go back to the future and end up being… gay?” Aikakoneen keksijä, hajamielinen professori Doc Brown kuittaa: ”Why shouldn’t you be happy?”
Kohtaus ei jostain syystä päätynyt lopulliseen elokuvaan. Se on kuitenkin hauska, sillä vielä 50-luvulla sana ”gay” tarkoitti iloista ja huoletonta; onnellista. Ei tarkoita enää.
Ajankohtainen kakkonen järjesti tiistaina 12.10. Homoillan (joka on katsottavissa YLE Areenassa seuraavan 29 päivän ajan). Keskustelussa oli kysymys siitä, voidaanko avioliitto- ja/tai adoptio-oikeutta myöntää homoseksuaaleille. Vieraina oli mm. eri puolueiden kansanedustajia, vihkimisoikeutta hallitsevan kirkon edustajia, homoja ja ihmisiä, joille sateenkaariperhe on tuttu käsite.
Odotin mielenkiintoista keskustelua ja argumentaatiota puolesta ja vastaan. Halusin saada vastauksia. Kysymyksistä ensimmäisenä mieleeni nousi tämä: minkä logiikan mukaan homovastaisten ihmisten mielestä on hyväksyttävää, että niin miehellä kuin naisellakin on yksinhuoltajana oikeus adoptioon, mutta samaa sukupuolta olevan toisen ihmisen kanssa ei?
Homovastaiset ihmiset eivät vastanneet. Sen sijaan keskustelu kääntyi nopeasti kirkkoväen käsittämättömäksi show’ksi, jossa homojen ja homoystävällisten ihmisten kysymykset sivuutettiin melkein täysin. Esimerkiksi Oras Tynkkysen ja Manne Maalismaan monet kysymykset (vaikkapa keskustelun jälkimmäinen osa 46:08 alkaen) kuitattiin ympäripyöreällä diipadaapalla vastaamatta esitettyihin kysymyksiin lainkaan. Kirkkoväen ainoa konkreettinen perustelu mielipiteilleen tuntui olevan Raamatun sana ja ”2000 vuotta vanha traditio”, joita käytettiin toistuvasti kuin mitäkin Hitler-korttia.
Helsingissä Taiteiden yössä törmää joka vuosi hihhuleihin, jotka toitottavat sanomaansa keskustassa kovaäänisillä. En olisi uskonut, että luterilaiskristityt latelevat eteeni samaa tekstiä tässä keskustelussa, mutta niin vain kävi. Ensimmäisen tunnin aikana puhuttiin esimerkiksi Raamatun ainoasta ja ”oikeasta” tulkinnasta, johon kaikki eivät pysty. Kun teatteriohjaaja Mikko Roiha sitten varovasti huomautti, että Raamatusta löytyy kirjaimellisesti tulkitsemalla paljonkin kyseenalaisia määräyksiä aina tyttären myymisestä vääräuskoisten kivittämiseen, pyysi Pasi Turunen, titteliltään raamatunopettaja, Roihaa osoittamaan Raamatusta kohdat, joissa näin muka todetaan. Kuinka on mahdollista, ettei opusta työkseen opettava ole niistä koskaan kuullut?
Eroakirkosta.fi-palvelu on mahdollistanut kirkosta eroamisen helposti nettilomakkeella jo vuodesta 2003. Tavallisena päivänä kirkosta eroaa sivuston mukaan 140 ihmistä. En ilmeisesti ole ainoa, joka hämmästeli kirkon edustajien näkemyksiä keskustelussa, sillä Homoilta-ohjelmaa seuranneena päivänä kirkon jätti peräti 2633 jäsentä. Itse en näin tehnyt, ainakaan vielä. Syitä on muutama, osa niistä tekopyhiä, myönnettäköön, mutta vaikka en olekaan itämaan tietäjä, huomasin optimistina pienen toivonkipinän keskustelun yllä. Pastori Leena Huovinen oli paikalla olleista kirkkokunnan edustajista ainoa, joka homoja itsekin siunanneena suhtautui homoihin myönteisesti ja kuinka ollakaan, puhui fiksusti, muistutti raamatuntulkinnan yksilöllisestä luonteesta ja tuntui muutenkin olevan osa sitä kristittyjen vähemmistöä, joka suhtautuu homoihin ihmisinä eikä ilmiönä ja uskoon henkilökohtaisena eikä minkään instanssin määrittelemänä asiana. Ehkä heitä on lisää.
Käsittääkseni kirkko on syvimmältä olemukseltaan hengellinen yhteisö. Evankelis-luterilaisen kirkon nettisivukin toteaa arvoistaan, että ”kirkko on yhteisö ihmiselle, joka etsii elämään syvyyttä ja merkitystä”. Tätä vasten tuntuu täysin ristiriitaiselta, että sama yhteisö arvottaa ihmisiä ja ihmisten oikeuksia puhtaasti sukupuolielinten perusteella. Voiko tällaisen kirkon henki olla pyhä? Kuinka homo tai edes seksuaalisesta suuntautumisestaan epävarma ihminen voisi koskaan kuvitellakaan hakeutuvansa seurakuntansa pariin juttelemaan omista asioistaan, kun suurin osa kirkkoväestä pitää vain yhtä suuntautumista oikeana ja muita, jos ei enää sairautena, niin ainakin syntinä? Se on ihan päin helvettiä, kun kirkon pitäisi olla juuri henkisten asioiden pohdiskeluun tarkoitettu paikka kaaoksen keskellä. Ja mitä Raamattuun tulee, unohtunut on myös tämä.
2000-luvulla toivoisinkin kirkon taas uudistuvan. Sen ei pitäisi olla mahdotonta! Vaikka keskustelussa olleet homofobikot toista väittivätkin, on kirkko ”2000-vuotisen historiansa aikana” ennenkin päästänyt irti vanhentuneista päähänpinttymistään!
Täytyy vielä lopuksi antaa puheenvuoro Manne Maalismaalle, joka summasi keskustelun hienosti viimeisessä kommentissaan:
”Mä luulen että monet katsojat on löytäneet tän keskustelun perusteella sen vastauksen näihin, että mistä tää asia johtuu; minkä takia meillä on homofobiaa, miks meillä on syrjintää. Se kaikki on ollut täällä läsnä tässä keskustelussa. Ei niitä syitä tartte kaukaa hakea.”