Tyttöystäväni – tai avovaimoni, kuuluu kai virallisemmin sanoa – herätti minut tänä aamuna, kuten olin eilisiltana pyytänyt. Se vaan tapahtui hieman eri sanoin kuin olin ajatellut: ”Trump taitaa voittaa.” Järkytyin ja toivoin näkeväni pahaa unta, mutta tätä kirjoittaessa kello on jo kuusi illalla, enkä ole yrityksistä huolimatta vieläkään onnistunut heräämään oikeasti. Pahalta siis näyttää. Voidaan perustellusti todeta, että rasistinen, seksistinen, vähemmistöjä vastustava, poliittisesti täysin kokematon ja tehtävään tarvittavaa monipuolista asiantuntemusta vailla oleva narsisti on juuri valittu demokraattisilla vaaleilla vapaan maailman johtajaksi. Kaverini Liisa Sauri vertasi Donald Trumpia osuvasti Pekka Töpöhännän Monniin.

Vielä eilisiltana kaikki gallupit ennustivat noin 75-99% todennäköisyydellä Hillary Clintonin voittoa. Monet ovat kyselleet, olisiko demokraattien sittenkin pitänyt valita ehdokkaakseen Bernie Sanders (joka oli omakin suosikkini). Hän vetosi moniin niihin muutosta toivoneisiin amerikkalaisiin, jotka pitivät päänsä eivätkä vaalipäivänäkään suostuneet antamaan ääntään Clintonille.

Loputtomalta tuntuneessa vaaliväännössä Donald Trump, liikemies ja tosi-tv -stara määritteli populismin uudelleen. Star Trekin tunnettua lausahdusta mukaillen hän käveli rohkeasti sellaista polkua pitkin, jota kukaan muu ei ole ennen uskaltanut kulkea. Hän valehteli siekailematta, haukkui ihmisiä, uhosi pystyttävänsä muurin Meksikon rajalle ja passittavansa vastaehdokkaansa vankilaan, esiintyi vaaliväittelyissä sekavasti, epäjohdonmukaisesti, puhui itsensä pussiin eikä paljastanut verotietojaan. Hän paljasti tietämättömyytensä ja asiantuntemattomuutensa uudelleen ja uudelleen. Hän ei välittänyt kirjoittamattomista tai kirjoitetuistakaan säännöistä eikä kunnioittanut ketään. Yritysmaailma ohjasi taloudellisen tukensa Clintonille eivätkä monet oman puolueen jäsenetkään Trumpia lopulta kannattaneet, mutta niin vain kaikkea todennäköisyyttä vastaan mies tappeli tiensä läpi vastarinnan ja ylitti maaliviivan voittajana. Se tuntuu uskomattomalta.

Trump on luvannut korkealentoisesti jo ensimmäisenä virkapäivänään mm. tuhota vapaakauppasopimukset, lopettaa maksut YK:n ympäristöohjelmiin, poistaa energiatuotannon rajoitukset, leikata valtion virkamiehiä, pistää lobbarit kuriin ja karkottaa rikoksiin syyllistyneet kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa. Vaakalaudalla ovat myös suhteet Kuubaan. Pidemmällä tähtäimellä tarkoituksena on varmasti kumota yksi Obaman hallinnon merkittävimmistä saavutuksista eli Obamacare-terveydenhuoltouudistus. Selvältä näyttää, että Pariisin ilmastosopimus on tämän vaalituloksen jälkeen yhtä tyhjän kanssa. Kun lisää pakettiin vielä sen faktan, että seuraavan neljän vuoden aikana mahdollisesti useampikin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari vaihtuu ja uusi presidentti valitsee seuraajat, on valinnalla aina vain kauaskantoisemmat seuraukset. Monien arvioiden mukaan Yhdysvallat ja sen mukana länsimaat ja ihmiskunta on kovaa vauhtia matkalla kohti katastrofia, ainakin ympäristö- ja taloussektoreilla.

Mietin kovasti, mitä hyvää tästä tilanteesta voi löytää, jos ei nyt oteta huomioon TTIP:n kaatoa (mikäli se onnistuu). Seurasin aamulla suurella mielenkiinnolla Trumpin ensimmäistä puhetta omiensa joukossa, kun tilanne oli ratkennut. Yllätyksekseni, kuten presidentti Sauli Niinistökin myöhemmin Helsingin Sanomille huomautti, mikrofoniin puhui eri mies kuin vaalitilaisuuksissa ollaan totuttu näkemään. Ensi töikseen hän ei suinkaan ilmoittanut uudelleen passittavansa Hillary Clintonia vankilaan, vaan kiitti tätä ja kehui tämän panosta Yhdysvaltojen hyväksi tekemänsä työn eteen. Hän myös ilmaisi halunsa olla koko kansan presidentti. Tällaiset lauseet ovat toki tuttuja monilta poliitikoilta, mutta eivät oman päänsä mukaan toimineelta Trumpilta.

Ikuinen optimisti minussa heräsi: niin yksinkertaisena ihmisenä kuin Trumpia pidetäänkin (eikä hän juuri muille tulkinnoille ole antanut aihetta), voisiko sittenkin olla niin, että ainakin osa Trumpin äärinegatiivisista puolista, mm. vihanlietsonnasta, seksismistä ja rasismista olisikin ollut vain ovelaa presidenttipeliä? Kun oli käynyt ilmi, että tuo linja puree, olisiko viimeiseen asti showmies vain ottanut siitä kaiken irti? On yleisesti tiedossa, että Trump valehtelee melkein kaikesta, joten olisipa mahtavaa, jos ne hätkähdyttävimmät lausunnotkin ovat olleet vain sanahelinää. Kun totuudella ei ole ollut koko vaalikampanjan aikana mitään merkitystä, äänestäjiä kosiskelleiden lupausten pettäminen presidenttinä olisi hänelle helpompaa kuin kenellekään koskaan.

Satiirinen pilauutisshow Beaverton esitti hilpeästi, että Donald Trumpin hahmo olisikin todellisuudessa Banksyn viimeisin monimediainen taideteos, perusteellinen huijausperformanssi. No, vitsailu sikseen, mutta olisihan se yllättävä ja tervetullut käänne, jos todellinen presidentti Trump paljastuisikin maltillisemmaksi kuin vaalikuukausien varrella maalailtu pahispopulisti-Trump.

Jos näin ei käy, kuten tietysti pahoin pelkään… edessä on todennäköisesti hyvin raskaat neljä vuotta. Siinä tapauksessa on nostettava esiin vielä ylimääräinen toivomus: ehkä tässä on riittävästi perusteita sille, että Michelle Obama saadaan muuttamaan mielensä. Neljän ahdistavan Trump-vuoden jälkeen voisi olla mahdollista, että jo nyt äärimmäisen suosittu Michelle palaisi rytinällä Valkoiseen taloon vuoden 2020 vaaleissa.