Nuotta-nuorisolehden Älä alistu -kampanja käänsi viime viikolla kirkostaeroamislukemat äkilliseen nousuun. Viimesyksyisen Homoillan lukuihin jäsenkato ei yltänyt, mutta tilanne on yhtä kaikki ikävä kirkolle. Kampanjalle keskeisessä videossa Anni-tyttö kertoi, kuinka oli ennen biseksuaali, mutta ”eheytyi” Raamatun oppien mukaiseksi kunnolliseksi ihmiseksi, siis heteroksi. Tapaus noteerattiin kaikissa medioissa ja ihmiset kolumnisteista poliitikkoihin kiirehtivät julistamaan mielipidettään kampanjasta. Blogit kommenttialueineen kävivät kuumina. Facebookissa perustettiin tapahtuma ”Älä alistu homofobialle” ja kun se poistettiin, myös ”Älä alistu Facebookin homofobiselle sensuurille!”
Kaikki tuntevat Annin tarinan. Nyt kun pöly on ehtinyt laskeutua, ajattelin kertoa Marian tarinan.
Nuotan alkuperäinen video julkaistiin maanantaina 21.3. Myöhään samana iltana päivittelimme asiaa irkissä parin kaverini kanssa varsin vihaisina. Noin tunnin keskustelun jälkeen yksi meistä sai idean siitä, että tekisimme videosta oman version. Kaikki olivat samaa mieltä.
Tiesimme, että tällaiset ilmiöt menevät nopeasti ohi, joten video pitäisi tehdä välittömästi. Pikkutunneille asti tuijottelimme Annin tarinaa ja mietimme, miten sanoma kääntyisi parhaiten päälaelleen. Saimme sovitettua aikataulumme niin, että pääsimme kuvaamaan jo seuraavana päivänä.
Kuuden aikaan tiistai-iltana 22.3. video oli purkissa. Yön tullen ryhdyin leikkaamaan. Halusimme julkaista videon nimettömänä, niinpä loin uudet YouTube- ja Gmail-tilit julkaisua varten. Päätimme, ettemme panosta mainostamiseen. Muotoilin videomme nimen alkuperäistä vastaavaksi, kopioin samat tunnistesanat ja keskiviikkoaamuna videon valmistuessa lähetin linkin Älä alistu homofobialle -Facebook-ryhmän seinälle. Ajattelin, että se riittäisi.
Ja riittihän se. Sosiaalinen media on mahtava voima. Seuraavan vuorokauden aikana video katsottiin 10 000 kertaa.
Reaktio
Videon alle alkoi sataa kommentteja. Tätä kirjoittaessa niitä on tullut 278 ja videota on katsottu reilut 31 000 kertaa. Marian tarina noteerattiin myös mediassa. Se uutisoitiin ensin Kotimaa24.fi:ssa, sitten Aamulehdessä ja useissa blogeissa. Facebook-ryhmissä videoomme viitattiin loppuviikon ajan muutaman tunnin välein ja toivomaamme keskustelua syntyi. Kaiken kaikkiaan palautetta tuli kaikilta rintamilta ja siitä kuvastui hyvin mielipiteiden koko kirjo vuolaista kehuista ankaraan mollaukseen. Jonkin verran arvuuteltiin myös tekijöiden lähtökohtia hankkeeseen.
Pyrimme selostamaan omaa näkemystämme asiasta YouTubessa videon alle, mutta vastauksemme kommentteihin hukkuivat pian viestitulvan sekaan. Siksi haluan nyt kertoa, mitä itse asiasta ajattelimme ja ajattelemme.
Marian tarina on pastissi Annin tarinasta. Alkuperäisen videon tarkoitukseksi Nuotta ilmoitti ”kannustaa nuoria rakentamaan arvomaailmansa Raamatun mukaisesti ja vastustamaan yhteiskunnallista painostusta”. Oman videomme alle kirjoitimme ”Tämän videon tarkoitus on kannustaa nuoria rakentamaan arvomaailmansa itse ja vastustamaan kiihkokristittyjen Raamatulla päähän -mentaliteettia.”
Jotkut käsittivät lausuntomme väärin. Facebookissa jopa papeiksi itseään tituleeranneet ihmiset kritisoivat videotamme siitä, että se on yhtälailla vihamielinen: videosta kuvastuu uskonto- ja kirkkovastaisuus. He harmittelivat, että videomme sanoma on alkuperäisen kanssa sama sikäli, etteivät homoseksuaalit ja kirkko sovi yhteen. Tämä ei pidä paikkaansa.
Tarkoitus
Videossamme ei hyökätä kirkkoa, vaan kiihkokristittyjen ääriryhmiä vastaan. Esitämme tilanteen, jossa uskovainen yhteisö on asenteillaan pakottanut Marian hylkäämään uskonsa. Tilanne on fiktiivinen, mutta valitettavan vähän: Mariaa videossa esittänyt tyttö, biseksuaali itsekin, sai peruskoulussa kuulla uskonnonopettajaltaan, että joutuu suuntautumisensa takia helvettiin. Mitä kirkkokuntaan tulee, ikävänä esimerkkinä käyköön vaikka tämä MTV3:n uutinen rippipapeista. Mariahan videon lopussa nimenomaan toivoo, että olisi Jumala, joka rakastaisi kaikkia.
Olemme täysin tietoisia siitä, että on olemassa fiksuja kristittyjä ja suvaitsevaisia seurakuntia. Kirkolliskokous hyväksyi marraskuussa parisuhteensa rekisteröineiden parien puolesta rukoilemisen. Arkkipiispa Kari Mäkinen tuomitsi Älä alistu -kampanjan samantien. Oikeaan suuntaan ollaan siis menossa. Ns. kiihkokristityillä tarkoitamme vain Raamattua vanhoillisen kirjaimellisesti tulkitsevaa porukkaa, johon Nuotta tukijärjestöineen lukeutuu. Kirkkoa emme pidä pahana. Kuulun itsekin kirkkoon.
Tästä ääriryhmien fundamentalistisesta tulkinnasta on vaikeaa löytää mitään logiikkaa, sillä Raamattu tulkitsee myös itse itseään tavalla, joka muuttuu kirjasta toiseen. Vanha testamentti on osa Raamattua, ja usein homovastaiset näkökannat liitetään Mooseksen kirjoihin. Jos samoista kirjoista nostaa esiin muita nykyihmiselle kyseenalaisia käskyjä, jotka koskevat esimerkiksi tyttären myymistä orjaksi, parranajon kieltämistä tai vaikkapa sitä, että Herran alttaria ei saa lähestyä jos on näössä vikaa, törmää usein outoon vetäytymiseen. Vanhan testamentin voikin yht’äkkiä sivuuttaa, koska oikeastaan vain Uusi testamentti ja evankeliumit ovat kristityn pyhintä pyhää.
Vaikka sitten rajoituttaisiin Uuteen testamenttiin, varsinaista homoseksuaalisuuden käsitettä sieltä ei löydy, sellaisena heterosuhteeseen rinnastettavana rakastavana parisuhteena kuin se nykyään tunnetaan. Jeesus ei sanonut homoista mitään. Paavalin homokriittiset kannanotot ovat vähintäänkin kyseenalaisia ja ne keskittyvät yhdyntään. Sen sijaan esimerkiksi avioerosta ja eronneen uudesta avioliitosta on täysin yksiselitteinen kielto. Asiaa on pohtinut syvällisemmin esim. ekumeeninen sateenkaariryhmä Arcus Finland.
Jeesuksen tärkein viesti on käsittääkseni lähimmäisenrakkaus. Usein tuntuu siltä, että sen konservatiiviset kristityt ovat unohtaneet täysin.
