• INDEX
  • CV
  • SHOWREEL
  • KUVIA
  • BLOGI
  • Viimeisimmät

    • COVID-19 – suuri ilo koko kansalle
    • Poks, sanoi punavihreä kupla
    • Never again -land
    • Presidentti Donald Trump
    • Singalesia
  • Arkistot

    • maaliskuu 2020 (1)
    • huhtikuu 2019 (1)
    • maaliskuu 2019 (1)
    • marraskuu 2016 (1)
    • marraskuu 2012 (2)
    • helmikuu 2012 (1)
    • tammikuu 2012 (1)
    • elokuu 2011 (1)
    • heinäkuu 2011 (1)
    • toukokuu 2011 (1)
    • huhtikuu 2011 (2)
    • maaliskuu 2011 (1)
    • helmikuu 2011 (1)
    • tammikuu 2011 (1)
    • joulukuu 2010 (1)
    • lokakuu 2010 (1)
    • syyskuu 2010 (1)
    • elokuu 2010 (1)
    • heinäkuu 2010 (1)
    • toukokuu 2010 (3)
    • huhtikuu 2010 (4)
  • Kategoriat

    • demoscene
    • elokuva
    • kirjallisuus
    • matkailu
    • musiikki
    • pelit
    • politiikka
    • tv
    • urheilu
    • yhteiskunta
  • Avainsanat

    24 aika alkoholi amazement assembly balkan barcelona belgrad breakpoint bristol david lynch donald trump dubrovnik elokuu finnkino guggenheim homofobia intti jalkapallo jussi halla-aho lost lucasarts mainostus malesia maradona media metro michael jackson mindy moby monkey island mostar mulholland drive raptori ratikka sarajevo singapore sosiaalinen media taik tekijänoikeudet terrorismi twin peaks uskonto vaalit x-files
  • Suosittelen

    • Alussa oli sana
    • Dokblog
    • En vaan osaa!
    • Friends of Irony
    • Kamera ja kynä
    • Mummo

Presidentti Donald Trump

9.11.2016

Tyttöystäväni – tai avovaimoni, kuuluu kai virallisemmin sanoa – herätti minut tänä aamuna, kuten olin eilisiltana pyytänyt. Se vaan tapahtui hieman eri sanoin kuin olin ajatellut: ”Trump taitaa voittaa.” Järkytyin ja toivoin näkeväni pahaa unta, mutta tätä kirjoittaessa kello on jo kuusi illalla, enkä ole yrityksistä huolimatta vieläkään onnistunut heräämään oikeasti. Pahalta siis näyttää. Voidaan perustellusti todeta, että rasistinen, seksistinen, vähemmistöjä vastustava, poliittisesti täysin kokematon ja tehtävään tarvittavaa monipuolista asiantuntemusta vailla oleva narsisti on juuri valittu demokraattisilla vaaleilla vapaan maailman johtajaksi. Kaverini Liisa Sauri vertasi Donald Trumpia osuvasti Pekka Töpöhännän Monniin.

Vielä eilisiltana kaikki gallupit ennustivat noin 75-99% todennäköisyydellä Hillary Clintonin voittoa. Monet ovat kyselleet, olisiko demokraattien sittenkin pitänyt valita ehdokkaakseen Bernie Sanders (joka oli omakin suosikkini). Hän vetosi moniin niihin muutosta toivoneisiin amerikkalaisiin, jotka pitivät päänsä eivätkä vaalipäivänäkään suostuneet antamaan ääntään Clintonille.

Loputtomalta tuntuneessa vaaliväännössä Donald Trump, liikemies ja tosi-tv -stara määritteli populismin uudelleen. Star Trekin tunnettua lausahdusta mukaillen hän käveli rohkeasti sellaista polkua pitkin, jota kukaan muu ei ole ennen uskaltanut kulkea. Hän valehteli siekailematta, haukkui ihmisiä, uhosi pystyttävänsä muurin Meksikon rajalle ja passittavansa vastaehdokkaansa vankilaan, esiintyi vaaliväittelyissä sekavasti, epäjohdonmukaisesti, puhui itsensä pussiin eikä paljastanut verotietojaan. Hän paljasti tietämättömyytensä ja asiantuntemattomuutensa uudelleen ja uudelleen. Hän ei välittänyt kirjoittamattomista tai kirjoitetuistakaan säännöistä eikä kunnioittanut ketään. Yritysmaailma ohjasi taloudellisen tukensa Clintonille eivätkä monet oman puolueen jäsenetkään Trumpia lopulta kannattaneet, mutta niin vain kaikkea todennäköisyyttä vastaan mies tappeli tiensä läpi vastarinnan ja ylitti maaliviivan voittajana. Se tuntuu uskomattomalta.

Trump on luvannut korkealentoisesti jo ensimmäisenä virkapäivänään mm. tuhota vapaakauppasopimukset, lopettaa maksut YK:n ympäristöohjelmiin, poistaa energiatuotannon rajoitukset, leikata valtion virkamiehiä, pistää lobbarit kuriin ja karkottaa rikoksiin syyllistyneet kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa. Vaakalaudalla ovat myös suhteet Kuubaan. Pidemmällä tähtäimellä tarkoituksena on varmasti kumota yksi Obaman hallinnon merkittävimmistä saavutuksista eli Obamacare-terveydenhuoltouudistus. Selvältä näyttää, että Pariisin ilmastosopimus on tämän vaalituloksen jälkeen yhtä tyhjän kanssa. Kun lisää pakettiin vielä sen faktan, että seuraavan neljän vuoden aikana mahdollisesti useampikin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari vaihtuu ja uusi presidentti valitsee seuraajat, on valinnalla aina vain kauaskantoisemmat seuraukset. Monien arvioiden mukaan Yhdysvallat ja sen mukana länsimaat ja ihmiskunta on kovaa vauhtia matkalla kohti katastrofia, ainakin ympäristö- ja taloussektoreilla.

Mietin kovasti, mitä hyvää tästä tilanteesta voi löytää, jos ei nyt oteta huomioon TTIP:n kaatoa (mikäli se onnistuu). Seurasin aamulla suurella mielenkiinnolla Trumpin ensimmäistä puhetta omiensa joukossa, kun tilanne oli ratkennut. Yllätyksekseni, kuten presidentti Sauli Niinistökin myöhemmin Helsingin Sanomille huomautti, mikrofoniin puhui eri mies kuin vaalitilaisuuksissa ollaan totuttu näkemään. Ensi töikseen hän ei suinkaan ilmoittanut uudelleen passittavansa Hillary Clintonia vankilaan, vaan kiitti tätä ja kehui tämän panosta Yhdysvaltojen hyväksi tekemänsä työn eteen. Hän myös ilmaisi halunsa olla koko kansan presidentti. Tällaiset lauseet ovat toki tuttuja monilta poliitikoilta, mutta eivät oman päänsä mukaan toimineelta Trumpilta.

Ikuinen optimisti minussa heräsi: niin yksinkertaisena ihmisenä kuin Trumpia pidetäänkin (eikä hän juuri muille tulkinnoille ole antanut aihetta), voisiko sittenkin olla niin, että ainakin osa Trumpin äärinegatiivisista puolista, mm. vihanlietsonnasta, seksismistä ja rasismista olisikin ollut vain ovelaa presidenttipeliä? Kun oli käynyt ilmi, että tuo linja puree, olisiko viimeiseen asti showmies vain ottanut siitä kaiken irti? On yleisesti tiedossa, että Trump valehtelee melkein kaikesta, joten olisipa mahtavaa, jos ne hätkähdyttävimmät lausunnotkin ovat olleet vain sanahelinää. Kun totuudella ei ole ollut koko vaalikampanjan aikana mitään merkitystä, äänestäjiä kosiskelleiden lupausten pettäminen presidenttinä olisi hänelle helpompaa kuin kenellekään koskaan.

Satiirinen pilauutisshow Beaverton esitti hilpeästi, että Donald Trumpin hahmo olisikin todellisuudessa Banksyn viimeisin monimediainen taideteos, perusteellinen huijausperformanssi. No, vitsailu sikseen, mutta olisihan se yllättävä ja tervetullut käänne, jos todellinen presidentti Trump paljastuisikin maltillisemmaksi kuin vaalikuukausien varrella maalailtu pahispopulisti-Trump.

Jos näin ei käy, kuten tietysti pahoin pelkään… edessä on todennäköisesti hyvin raskaat neljä vuotta. Siinä tapauksessa on nostettava esiin vielä ylimääräinen toivomus: ehkä tässä on riittävästi perusteita sille, että Michelle Obama saadaan muuttamaan mielensä. Neljän ahdistavan Trump-vuoden jälkeen voisi olla mahdollista, että jo nyt äärimmäisen suosittu Michelle palaisi rytinällä Valkoiseen taloon vuoden 2020 vaaleissa.

Avainsanat: donald trump, media, vaalit
Aihe: politiikka, yhteiskunta | Jätä kommentti »

Singalesia

21.11.2012

Hei kuule Suomi. Olen palannut hienolta matkalta idän kuumuudesta. Arvostan viileyttäsi.

Luvassa on blogikirjoitus reissusta. Mutta ensin julkaisen kuvia. ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, kuuluu tuttu toteamus, vaikka kuvahan vain näyttää. No, Singaporen ja Malesian hikisistä tunnelmista kertyi yli 1300 videolle vangittua hetkeä; ottoja, joiden jokainen sekunti koostuu 25 kuvasta. Paljon on siis näytettävää.

Sääntönä oli, että elokuvan ottojen tuli olla 1-3 sekunnin mittaisia. Tästä huolimatta valmiin videon kesto on lähes 25 minuuttia. Rajoite ei ollut helppo: moni hetki olisi kaivannut pidempää kestoa, niinpä paikoin kuvasin myös kolmea sekuntia pidempiä ottoja. Niitä piti kuitenkin lyhentää leikkauspöydällä sopivan mittaisiksi, sillä halusin pitää alkuperäisajatuksesta kiinni, syteen tai saveen.

Muita hienosäätöjä materiaalille ei ole tehty, eli kuva ja ääni tulevat sellaisinaan suoraan kamerasta. Kamerana oli Canonin 7D, mutta video sisältää myös muutaman Nokia N9:llä ja Canonin pokkarikameralla napatun pätkän. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki videon kuvat esitetään alkuperäisen kronologian mukaisesti.

Lopputuloksesta voi varmasti olla montaa mieltä – en ole varma, miten katsoja suhtautuu sinänsä muodikkaaseen tiheään kuvaleikkaukseen, kun leikkauskohtien ääniä ei olekaan totuttuun tapaan tasoiteltu jatkuvuusleikkauksen ehdoilla, vaan skarvit ovat paikoin jopa väkivaltaisia. Itse olen videoon kuitenkin tyytyväinen. Se antaa jokseenkin autenttisen kuvan matkan eri vaiheista ja niistä hetkistä, joita saimme kokea kahden viikon aikana. Jotkut hetkistä ovat hyvinkin elokuvallisia, jotkut enemmän humoristisia muistiinpanoja, jotkut jotain ihan muuta. Esimerkiksi eläimet ovat kai lähinnä söpöjä. Niin kuin käärme.

Videon voit katsoa tästä:

Avainsanat: malesia, singapore
Aihe: elokuva, matkailu | Jätä kommentti »

Ensimmäinen kerta

1.11.2012

Edellisestä blogimerkinnästäni tulee tänään kuluneeksi tasan 9 kuukautta. Jos se on riittävän pitkä muhimisaika uudelle ihmiselämälle, ehkä minäkin voin taas sanoa jotain. Merkintäni ovat olleet yleensä johdonmukaisia yhden aiheen pohdiskelmia. Tästä tulee kuitenkin sekametelisoppaa ja ajatusvirtaa. Ollos varoitettu.

Kirjoitin viimeksi haavistolaisuudesta alkuvuoden 2012 ilmiönä. Hämmentävää on, että alkuvuoden 2012 ilmiöksi se myös jäi. Eivätkö Vihreät nähneet huimassa nosteessa mitään potentiaalia jatkolle? Haavisto vetäytyi koloonsa ja uudetkin vaalit tulivat ja menivät. Niitä, kunnallisvaaleja 2012, ei voi kuitenkaan ohittaa mainitsematta seuraavaa: ensimmäistä kertaa missään vaaleissa ehdokkaani pääsi läpi. Kyse oli Anna Vuorjoesta ja Helsingin valtuuston Vasemmistoliiton viimeisestä paikasta. Eroa seuraavaan ehdokkaaseen jäi vain kolme ääntä. Tuli selväksi, että jokainen ääni on tärkeä.

Vaikka olen jo pitkään mieltänyt itseni punavihreäksi, tämä oli ensimmäinen kerta kun äänestin Vasemmistoliiton ehdokasta. Eka kerta on melkein aina hieno juttu, ja sen sai nyt kokea myös ystäväni Ismo Kiesiläinen. Ja elää minuakin vanhemmaksi ennen kuin nappasi. Hänen ehdokkaansa oli Jukka Relander, jota itse äänestin viime eduskuntavaaleissa.

Ismoa tämä merkintä ei jätäkään rauhaan ihan noin vain, vaan on mainittava toinenkin eka kerta. Vuodesta 1999 lyhytelokuvia taiteillut Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmä valittiin historiallisesti Kettupäiville vuosikausien yritysten jälkeen. Nykyään Helsingin lyhytelokuvafestivaalit -nimellä henkseleitään paukutteleva tapahtuma päätti samalla vaivalla järjestää varsinaisen luokkakokouksen, sillä ammattilaisfiktioiden sarjassa kilpailevat tänä vuonna myös minun ja Oskari Sipolan elokuvat. IRC-logeihini on taltioitunut vuosien varrella lukemattomia samaisen kolmikon debatteja elokuvan olemuksesta ja sitä, että kehumme kilpaa toistemme tuotoksia. Ensi-iltatilaisuudet poislukien keskustelu on kuitenkin tapahtunut lähinnä ykkösinä ja nollina, kunnes viime keväänä järjestimme ensimmäistä kertaa illanistujaiset tehdäksemme samaa kasvotusten. Nyt marraskuussa sitten ihan kilpaillaan. Aikamoista! Mutta valitettavasti minä en ole paikalla.

Vuodesta 2001 vuoteen 2006 en käynyt lainkaan ulkomailla. Sen jälkeen olen käynyt joka vuosi. Keväällä 2007 New Yorkissa ja keväällä 2008 Pariisissa, kesällä 2009 interreilillä ympäri Keski-Euroopan, kesällä 2010 Barcelonassa ja kesällä 2011 Balkanilla. Tänä kesänä en ulkomaille ehtinyt, sillä päätimme hakea kaverini Vesa Kuosmasen kanssa opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoitusta elokuvakasvatushankkeen toteuttamiseen. Rahoitus järjestyi ja niinpä kesä ja syksy ovatkin vierähtäneet iloisesti hankkeen parissa. Kyse on Kaikki kuvaa -elokuvakasvatussivustosta, joka opettaa suoraan kouluikäisille elokuvantekoa videotutoriaalien avulla. Ensimmäisen kerran (!) esittelemme tuottamaamme materiaalia Suomen mediakasvatuskentälle Jyväskylässä 27.11. Luova Mä! -seminaarissa. Traileri on kuitenkin jo katsottavissa.

Ennen sitä on kuitenkin luvassa tämänvuotinen ulkomaanmatka. Toistaiseksi itäisin paikka, jossa olen käynyt, on Lappeenranta. Nyt se jää kauas taa, kun lähden valloittamaan Aasiaa Singaporen ja Malesian merkeissä, hyväksi havaitussa matkaseurassa! Purkanjauhaminen alkaa jo huomenna ja reissu kestää kaksi viikkoa. Mahanpohjassa on alkanut kutitella oikeastaan vasta tänään, kun lähtö todella lähestyy. Lentokone käynnistää moottorinsa perjantaina iltamyöhään ja lennettyämme kellon ympäri saavumme perille 17:30. Kokonainen aamu häviää siis elämästämme aikavyöhykkeiden viidakossa.

Matkan jälkeen luvassa on kaksi asiaa: edellisten matkojen tavoin perusteellinen kertomus matkan kommelluksista tässä blogissa ja tällä kertaa myös lomavideo. Jälkimmäisessä noudatan Ismon kehittelemää, Lars von Trierin ja kumppaneiden rajoitemasokismiin pohjautuvaa dogmaa, jonka mukaan jokaista hetkeä saa kuvata vain 1-3 sekuntia. Olen pitkien kuvien ystävä, mutta ihastuin Ismon videoon siinä määrin, että päätin kokeilla. Mukana kulkee Canon EOS 7D, joka ei suinkaan ole helpoin väline nopeiden havaintojen poimimiseen matkan varrelta linssinvaihdoksineen kaikkineen, mutta yrittänyttä ei laiteta.

No niin. Pitkä, vaarallinen lento lähtee huomenna. Bert Ljungin ja Åke Nordinin isien tapoja mukaillen kohottakaamme siis henkinen lokkipelottimen malja.

Avainsanat: malesia, singapore
Aihe: elokuva, matkailu, politiikka | Jätä kommentti »

« Vanhempia artikkeleita
Uudempia artikkeleita »

Artikkelit (RSS) ja Kommentit (RSS).

arttu.haglund at gmail.com | 050-5369279
(c) Arttu Haglund 2022