Kirjoittaessani tätä ensimmäistä blogipostaustani Saksan Bingenissä on käynnissä kahdeksannen ja samalla viimeisen Breakpoint-demoscenetapahtuman PC-democompo. Sceneparrat ovat hiljentyneet seuraamaan tätä historiallista show’ta, osa paikan päällä, loput streamin ääressä. Täyteen hiljaisuuteen ei kuitenkaan vaieta, sillä ”Amiga!” -huudot ja valtaisat aplodit toistuvat innokkaina jokaisen entryn jälkeen. Eikä syyttä. IRCnetissä puolestaan #breakpoint käy kuumana.

Suomessa tunnetuin demoscenetapahtuma Assembly on laatuaan maailman suurin. 1992 Kauniaisista koulun liikuntasalista startannut hörhöjen minitapahtuma on kasvanut huimiin mittoihin ja vuosituhannen vaihteesta lähtien se on täyttänyt koko Hartwall Areenan neljäksi päiväksi vuoden toisensa jälkeen. Kasvun mukana seuraa usein kuitenkin myös ei-toivottavia lieveilmiöitä. Näin on asia Assemblynkin kohdalla, vaikka kauneus on tietenkin katsojan silmässä. Nyt puhutaan kuitenkin tästä katsojasta, eli minusta. Murheenkryyninä on se, että Assembly on päämäärätietoisesti hivuttanut profiiliaan lähinnä pelaamisesta kiinnostuneiden nuorten tarpeiden mukaiseksi. Tätä trendiä vastaan taistellut Saksan vuosittainen Breakpoint (alkaen 2003) on ollut nimenomaan puhdas demoscenetapahtuma, ja sellaisena maailman suurin (Jos olet lukenut tänne asti, etkä kuitenkaan tiedä mitä demoscene on, voit tutustua aiheeseen vaikkapa täältä).

Omalta osaltani minun on valitettavasti todettava, etten ole käynyt Breakpointeilla koskaan. Ilmeiseksi syyksi voisi nostaa etäisyyden, mutta yhtä lailla olen loistanut poissaolollani suomalaisista pikkupartyista. En oikeastaan osaa selittää, miksi. Assemblyilla taas olen ollut läsnä vuodesta 2000 lähtien. Poikkeuksena komeaan riviin on vain vuosi 2008, jolloin Ihmisiä tiellä -elokuvani kuvaukset osuivat partyn kanssa päällekkäin.

Tänä kesänä perinne jatkuu, olen taas menossa Assemblyille. Vaikka en tiedä, uskaltaisinko kutsua itseäni scenettäjäksi (vaikka olenkin osallistunut musacompoihin vuodesta 2000 lähtien ja esimerkiksi napannut kolmannen sijan fast music composta Assyilla 2009), olen ainakin kuulunut Assembly Organizingin LiveCrew-ryhmään vuodesta 2005. Olen toiminut ympärivuorokautista lähetystä tapahtumasta toteuttavassa AssemblyTV:ssä vastuualueinani tuottaminen ja monikameraohjaaminen. Viime vuosina olen erikoistunut tuossa toimenkuvassa siihen suuntaan, joka on kiehtonut minua Assemblyilla alusta lähtien: compoihin ja compostudioihin. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa vastuussa AssemblyTV:n sisällöntuotannosta laajemmassa mittakaavassa. On jännittävää nähdä, millaista telkkaria tällä kertaa saadaan aikaan. Kuten varmasti kävi jo selväksi, minua ärsyttää Assemblyn pelipainotteisuus ja siksi yritänkin aina kantaa tapahtumassa oman korteni kekoon demoscenen hyväksi tavalla tai toisella, vaikka sitten pitämällä huolen siitä, että studiossa compoja kommentoimassa istuu mahdollisimman pätevää sakkia.

Olisi hienoa, jos minun vähäisestä panoksestani jokunen uusi tekijä innostuisi scenestä, jonka kuolemaa on povattu jo vuosia. Henkitoreissaan tämä alakulttuuri ei vielä ole, sitä ovat Breakpointin compot todistaneet. 1990-luvun alkupuolelta asti vannoutuneimmat tekijät (ja monet, monet tuoreemmat tapaukset) ovat ponnistaneet yhä uudelleen eri partyille – aina entistä lumoavampien, uskomattomien teostensa kanssa. Ja juuri heidän ansiostaan demoscenestä voidaan puhua digitaalisena taiteena, jolle toivoisi laajempaakin yleisöä. Taiteiden yössä 2009 Kiasman seinälle Alternative Partyn toimesta järjestetty Demowall oli askel oikeaan suuntaan, mutta toteutuksena lopulta varsin mitätön, eikä se tehnyt mielestäni oikeutta asialleen.

Tuolle laajemmalle yleisölle olisi ehkä juuri nyt enemmän tarvetta kuin koskaan. Nimittäin nyt, tällä hetkellä, kun Breakpointin huipputasoinen PC-democompo vetelee viimeisiään ja suurinta puhdasta demoscenetapahtumaa järjestetään viimeistä kertaa, ilmassa leijuu aavistuksen verran sellainen tunnelma, että tässä se nyt saattoi olla, demoscenen eräänlainen lakipiste. Toivon tietenkin olevani väärässä.

Niin tai näin, olen iloinen siitä, että olin tätä huipentumaa todistamassa – vaikka se nyt sitten tapahtuikin irkin ja nettistreamin välityksellä.