Nyt ei puhuta makkarasta, ainakaan syötävästä. Korkeintaan taannoin syödystä, joka on sellaiseksi sittemmin jälleen tiensä löytänyt, napaseudun tuntumaan. Nyt puhutaan liikkumisen muodosta, lenkkeilystä.

Piirsin eteisen kalenteriin huhtikuun jokaisen viikon tiistain, torstain ja lauantain kohdalle pienen neliön. Juostu lenkki kuitataan ruksaamalla kyseisen päivän neliö. Projekti alkoi eilen, tiistaina 8.4. Tarkoitukseni on juoksennella tällä rytmillä tästä hetkestä aina elokuun loppuun asti. Heinäkuussa käymme paremman puoliskoni kanssa parin viikon lomalla Barcelonassa, mutta sellainen tauko suotakoon, hikoiltua kun tullee väistämättä tuon kuuman maan nähtävyyksiä ja kuultavuuksia ihastellessa.

Barcelona siintää siis horisontissa, mutta sekään ei ole syynä lenkkeilyyn – ei pyrkimys Epsanjan rantaleijonain kruunaamattomaksi kuninkaaksi, Välimeren villipedoksi! Syy liittyy sen sijaan siihen, mitä isäni teki aikoinaan armeijassa. Lykättyään vuosikausia harmaisiin astumista hän saavutti pisteen, jossa lykkääminen ei enää ollut mahdollista: 27 vuoden iän. Siviilissä kuntoaan ylläpitäneenä miehenä isäni menestyi 18-vuotiaita pojankoltiaisia paremmin liikunnallisissa aktiviteeteissa ja ilmeisesti kilpailikin juoksuradoilla muiden varuskuntien joukkueita vastaan. Tarkempaa tietoa minulla ei ole, mutta sen tiedän, että isäni juoksi 27-vuotiaana Cooperin 12 minuutin juoksutestissä 3300 metriä.

Minä puolestani täytän 27 vuotta 28. elokuuta 2010. En ole hoitanut isäni lailla kuntoani, vaan se on itse asiassa varsin retuperällä. Näistä seikoista johtuen olen tehnyt päätöksen: aion juosta Cooperissa saman tuloksen ollessani itse 27-vuotias. Optimaalisesti tämä tapahtuisi päivänä, jona täytän 27 vuotta.

Voimassaoleva ennätykseni Cooperin testissä on peräisin omalta armeija-ajaltani, vuodelta 2003, jolloin juoksin 19-vuotiaana 2800 metriä. Siitä pitäisi parantaa yli kierroksen verran. Motivaattorina suoritukselle toimi tuolloin kuntoisuuslomapäivä, joka juuri 2800 metrin tuloksella heltisi. 3000 metrin tuloksesta olisi tipahtanut samanmoisia kaksi, mutta 200 metriä lisää tuntui mahdottomalta ajatukselta. Viimeksi juoksin testin elokuussa 2009. Nollakunnosta ponnistaen 2600 m. Ja sen jälkeen en juuri olekaan juossut.

En ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin puolivuotisen inttirääkin jälkeen, jolloin ennätys syntyi. Luulisi, ettei kolme lenkkiä viikossa voi millään tuoda samaa tasoa takaisin. Ja kun se ei edes riitä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan. Saapa siis nähdä, kuinka sällin käy.