<< Takaisin

Ei aikaakaan - tuotantopäiväkirja Arttu Haglund -------------------------------------------- lauantai 21.9.2002 - kolmas kuvauspäivä ja päiväkirjan avaus Tämä on kai se, jota kutsutaan myöhäiseksi ajankohdaksi aloittaa tuotantopäiväkirjan kirjoittaminen. Toisaalta, sanonta kuuluu: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Siis pidemmittä puheitta asian ytimeen. Työnimi Aikaprojekti on kunnianhimoisin projektimme tähän asti ja jääkin sellaiseksi puoleksi vuodeksi, kun suurin osa aktiiviporukasta vaihtaa päälleen armeijan harmaat. Luvassa on ennen kaikkea filosofista pohdintaa. Toisaalta, elokuvan päähahmo, vielä tässäkin vaiheessa nimeämätön poika, jota Sami esittää, kärsii periaatteessa kyvyttömyydestä vastaanottaa tytön - siis Lotan - rakkautta. Herra Aika eli Aki toimii sumplijana sopassa ja edustaa kaikkea sitä pojassa, joka pyrkii pois erakoituneesta tilasta, jossa poika on. Herra Aika on slungi tyyppi, joka ei turhia stressaa, vaan tuntuu nauttivan elämästään. Hänen tavoitteensa on saada poika heräämään onnettomista loogisista päätelmäketjuistaan ainoaan loogiseen lopputulokseen: tyttö on ratkaisu hänen ongelmiinsa ja yksinäisyyteensä. Niin... ja siinä se sitten olikin, leffan idea. Onneksi se ei ole ihan yksitahoinen, niinpä se ansaitsee ympärilleen elokuvan, jonka keinoin tarina pyritään kertomaan. Olen parhaillaan neljän kuukauden työharjoittelujaksossa Mediakylpylässä, jonka videokurssin vetäjä Jukka Jalkanen, joka on ollut mukana Aki Kaurismäenkin elokuvissa, luki elokuvamme käsikirjoituksen. Hän sanoi auktoritäärisesti, että käsis pitäisi kirjoittaa uusiksi ja hahmoista pitäisi tehdä elävämpiä. Tämä tapahtui viime viikon maanantaina, kun kuvaukset alkoivat lauantaina. Tein pieniä muutoksia ja lisäsin yhden kohtauksen. En ole varma, kuvataanko sitä. Oli miten oli - en kirjoittanut käsistä uusiksi. Projekti sai alkunsa heinäkuussa, kun päätin tehdä elokuvan ajasta, ajan luonteesta. Olin jo pitkään halunnut protestoida nykyajan yleistä mielipidettä siitä, kuinka kiire koko ajan on. Ei ehdi sitä eikä tätä. Hei, herätkää! Jokainen valinta on itsestä kiinni, eikä mitään ole pakko tehdä. Aikaa on loppujen lopuksi juuri niin paljon kuin itse haluaa. Oikeastihan aina sanotaan, että kaikki on kiinni itsensä ilmaisemisesta, myös elokuvissa. Ehkäpä tässä elokuvassa tuon ensimmäisen kerran julki oman mielipiteeni ja kehotan pysähtymään hetkeksi. Aihetta on kuitenkin lähestytty hellästi, eikä sillä saarnata. Ainakin toivon, ettei, sillä se ei ole itsetarkoitus. Sami oli heti mukana, kun kerroin ideastani (jos sitä ideaksi voi sanoa: kerroin vain Samille että haluan tehdä leffan ajasta), ja mikäs sen mukavampaa! Olemmehan molemmat erittäin kiinnostuneita filosofiasta ja alla on kymppi kaikista filosofian kursseista - joskaan emme kumpikaan kirjoittaneet yhtään filosofiaa yy-oo-kirjoituksissa. Ironista sinänsä. Olin mökillä. Tulin Helsinkiin. Otin yhteyttä Welhofilmin Oskari Sipolaan ja kysyin, onko Joonas Lahtinen kovin kiinni Welhon projekteissa nyt syksyllä. Osku mutisi jotain, että ei, mutta yleistä kiirettä kyllä on, ja abivuosi. Kun sain kännykän numeron, olin jo matkalla mökillemme Saimaan saareen. Lähetin matkalta viestin, jossa yritin epätoivoisesti mahduttaa ideani 320 merkkiin - kahta tekstiviestiä enempää en raaskinut lähettää, koska kyseisellä mökillämme ei ole sähköä, ja samalla akkulatauksella piti pärjätä monen monituista päivää! Niinpä niin. Loppujen lopuksi idean mahduttaminen kahteen tekstiviestiin ei ollut kovinkaan suuren työn takana, sillä juuri muuta leffasta ei siinä vaiheessa ollutkaan kasassa. Ilmeisesti osasin kuitenkin ilmaista itseni tarpeeksi hyvin, sillä Joonaksen mielenkiinto heräsi. Hän pyysi ottamaan yhteyttä elokuussa, jahka idea on jalostunut käsikirjoituksen sukulaiseksi. Elokuun loppupuolella sain Samin kanssa kasaan version 1.0, josta käsis ei ole enää paljoa muuttunut lopulliseen versioon tultaessa. Kuka naispääosaan, oli seuraava visainen pulma. No, kun kerran Welhofilmistä napattiin miesnäyttelijä, eiköhän IATin poppoosta löydy nainen, kulki loogistakin loogisempi päättelyketjumme ja katse kohdistui Sokerissa ja Tekohengityksessä loistaneeseen Susanna Tikkaseen. Iloiseksi yllätyksekseni hän innostui projektista melko pian, niinpä sekin ongelma oli ratkaistu - or so I thought. Elokuun lopussa kun kuvausaikatauluistakin oli jo käyty alustavia keskusteluja, Susanna peruutti osallistumisensa. Jo aiemmin oli ilmennyt, että hän menee syyskuun lopussa hiusmalliksi, joka tarkoitti pysyvää muutosta. Tämä taas olisi tarkoittanut selviä muutoksia tuotantojärjestelyissä ja mahdollisesti jonkinlaisen kampaamokohtauksen lisäämistä. Lopullinen niitti tuli kuitenkin vasta tuolloin, elokuun lopussa, kun Susannalle tarjottiin pääosaa Lohjan kaupunginteatterin jossain uudessa näytelmässä, jonka harjoitukset menisivät kuvausten päälle. Valinta oli Susannan, niinpä löysimme itsemme samasta tilanteesta kuin paria viikkoa aiemmin - vailla naispääosanesittäjää. Heti kun Susanna oli ilmoittanut, että mahdollisesti jättäisi tämän elokuvan väliin, mieleeni tuli Teea Kortetmäki aka Quijote, joka oli ollut aktiivisesti mukana avustavana käsikirjoittajana ja script editorina. Ehdotin hänelle roolia, mikäli Susanna lähtisi kävelemään, ja Quijote vastasi olevansa käytettävissä, mikäli niikseen tulee. Ja niikseenhän tuli. Kun porukka vihdoin ja viimein oli koossa, oli palaverien ja location scoutingin aika. Yksi palaveri oli jo ehditty pitää, ja siinä Susanna oli jo ehtinyt olla mukana. Seuraava pidettiin porukalla minä-Sami-Joonas, jossa harjoiteltiin jo kohtauksiakin. Tämä tapahtui IAT-Welhofilmi-Amazement -kolmikon vakiopaikassa Sanomatalossa, jossa Ilta-Sanomat sattumalta haastatteli meitä niin että päädyimme sitten seuraavan päivän galluppiin. Seuraava kohtaaminen tapahtui porukalla minä-Sami-Quju-DMC, jossa DMC oli ylimääräisenä mukana - kyseessä on nimittäin Qujun poikaystävä. (This is the part that fans go "damn...") Tällä kohtaamisella matkustimme sitten Suomenlinnaan, josta löysimme aivan loisteliaan kuvauspaikan Suomenlinnakohtaukselle, jonka kuvaukset alkavat itse asiassa reilun kahdentoista tunnin päästä, kello 13. Ehkäpä siksi olisikin nyt syytä mennä nukkumaan, ja jatkaa tätä selontekoa myöhemmin. --- maanantai 23.9.2002 - neljä kuvauspäivää takana Neljä kuvauspäivää on nyt takana. Olemme kokeneet muutamia takaiskuja - niin aina. Jatkan sepustusta kuitenkin kronologisesti ensimmäisestä kuvauspäivästä, eli lauantaista 14.9. Koko ensimmäisen kuvausviikonlopun aikana pystyimme kuvaamaan vain Samin ja Joonaksen välisiä (keskustelu)kohtauksia, sillä naispääosan hoitava Teea Kortetmäki ei ollut tuolloin käytettävissä. Alunperin olin suunnitellut, että tuolloin kuvaisimme jo legendaariseksi muodostuneen yökohtauksen, joka on ensimmäinen yökohtauksemme elokuvissa koskaan. Mikäli se olisi kuvattu lauantaina, sunnuntaina olisi ollut mahdollisuus kuvata sisäkohtauksia. Tällöin olisimme päässeet sunnuntaina lopettamaan aikaisemmin, joka olisi palvellut omia aikataulujani. Olisin saanut enemmän unta aineistoainetta edeltävänä yönä. Tänään oli otsikkoaineen vuoro, joka muuten lähtee laudaturina. :) Tietenkään niin ei käynyt, vaan Samin luona, jossa pojan kotona tapahtuva sisäkohtaus kuvattiin, kamera käynnistettiin jo lauantain puolella. Sisäkohtauksissa kun on aina se, että pitää ottaa huomioon kuvauspaikan tarjoavien omat aikataulut. Noh, kuvausajat vaihtuivat, niinpä yökohtaus jäi sunnuntaille. Kuvasimme lauantaina 14.9. kaksi juttelukohtausta. Meitä oli neljä ja kokeilimme ensimmäistä kertaa uutta kuvauskalustoa. Kaikki toimi, joskin mikrofonin asetukset olivat vähän niin ja näin. Voi olla, että joudumme dubbaamaan nuo kohtaukset. Kaikki meni hyvin, Sami ja Joonas näyttivät pääsevän varsin pikaisesti sisälle rooleihinsa. Toni oli mukana korvaamattomana grippinä. Kuvaukset kestivät oletettua kauemmin. Aloitimme 16 aikaan ja pääsin lopulta kotiin vasta 23:30, kaksi ja puoli tuntia otaksuttua myöhemmin missaten myös odottamani elokuvan, Taxi Driverin. Noh, kuvausten loppuvaiheessa tunnelma oli jo käsinkosketeltava, niin että voisi sanoa sen olleen vaivannäön arvoista. Otimme erikoislähikuvaa Samin silmistä lopun flashbackeja varten, suihkutimme varovasti vettä Samin kasvoille ja saimme sen näyttämään normaalilta hieltä. Uskon, että mikäli musiikki on hyvää, kohtauksesta saadaan arvoisensa. Sitten sunnuntai-iltaan. Olin laskenut, että taivas on tarpeeksi tumma tasan yhdeksältä illalla. Kohtausta ei oltu harjoiteltu aiemmin kuin kerran, joten tapasimme jo seitsemältä. Tulimme meille ja kävimme kohtauksen pariin kertaan läpi kuvakäsiksen kanssa. Näytin Samille ja Joonakselle hupaisan kohtauksen Young Loven DVD:ltä, jossa Suomenlinna oli myös yksi tapahtumapaikoista - siellä kuvattu kohtaus on täsmälleen samasta paikasta kuin missä me tulisimme viikkoa myöhemmin kuvaamaan. Ja kyseessä on nimenomaan yhteensattuma, sillä olimme käyneet kuvauspaikkakierroksella jo ennen kuin ensimmäisen kerran ko. leffan näin. Saavuimme kuvauspaikalle Mannerheimintien alikulkusillan lähelle noin 20:45 ja aloitimme kuvaamalla muutaman kävelykuvan. Lähikuvissa käytimme Ismo Kiesiläisen lainaamaa akkuvaloa, joka oli korvaamaton apu kuvauksissamme. Joonas hoiti gripin hommia, sillä Toni oli kung fu -harjoituksissaan, joissa Samikin käy, mutta oli kuvausten takia joutunut jättämään ne väliin. Tämän päivän grippi, Pete ei ollut vielä ehtinyt paikalle tässä vaiheessa. Kun saimme sitten kuvattua pienen juoksun (tai hölkän) herra Ajan perässä, pääsimme vihdoin itse tunneliin, joka oli todella tunnelmallinen paikka. Leffa saa varmasti paljon lisäpotkua tuon kohtauksen avulla. Petekin saapui parahiksi mikkipuomin varteen, niinpä loput kuvat saatiin purkkiin juuri sopivasti niin että ehdin kotiin kellon lähentyessä äärettömästi yhtätoista. --- tiistai 1.10.2002 - ensimmäinen kuvausrupeama on ohi Ensimmäisellä kuvausrupeamalla tarkoitan Nuorten Mediakeskuksesta lainattujen laitteistojen laina-ajan päättymistä. Uusi laina-aika on sovittu viikonlopulle 12.-13.10., jolloin kuvaamme loput kohtaukset. Jäljellä on enää kohtaukset tytön luona, joita onkin peräti viisi kappaletta, ja bussipysäkki- tai juna-asemakohtaus - on vieläkin epäselvää, kumpana se toteutetaan. Näyttää kuitenkin siltä, että ylimääräinen kohtaus, jota suunnittelimme, jää toteuttamatta. Se antaisi tietyn lisävivahteen elokuvaan, mutta toteutus on ensinnäkin vaikeaa ja uskon että elokuva toimii hyvin ilmankin kyseistä kohtausta. Oli miten oli, nyt takaisin kronologiseen tarinankerrontaan. Lauantaina 23.9. aloitimme kuvaukset kokoontumalla klo 13 Kauppatorille matkustaaksemme Suomenlinnaan, toiseen päivän kuvauspaikoista. Samin ja Peten (joka toimi grippinä sinäkin päivänä, kuten myös 24.9.) piti käydä hakemassa ensin liput johonkin illan näytökseen Tennispalatsista. Pete myöhästyi vähän, ja tämän operaation takia minä ja Sami tavaroinemme myöhästyimme Kauppatorilta loppujen lopuksi noin puoli tuntia. Paikan päällä olivat jo odottamassa Quju, DMC, Joonas ja Pete, joka oli juossut paikalle vikkelämmin kuin me, raskaiden kuvauslaitteistojen kantajat. Onneksi lautta lähti jotakuinkin heti sinne päästyämme, joten aikataulun suhteen kaikki näytti ihan kelvolliselta. Suomenlinnan kohtauksen kuvauspaikka - hassua kyllä, sama kuin Young Lovessa - oli valittu jo aiemmalla kuvauspaikkakierroksella. Pääsimme paikalle nopeasti ja saimme kuvattua ensimmäiset yleiskuvat, kun paikalle alkoi ilmestyä tyypillistäkin tyypillisempiä japanilaisturisteja, jotka, kuten arvata saattaa, räiskivät läjäpäin valokuvia hienoista tykeistä. Kuvaukset venyivät. Kohtauksen toteuttaminen oli muutenkin hidasta puuhaa, koska halusin että tyttö kertoo tykkien historiasta samalla kun he pojan kanssa laskeutuvat ylemmältä tasolta alas, ja kuvan laajuudesta johtuen mikrofoni meinasi näkyä kuvassa koko ajan. Lopulta päätimme nauhoittaa äänet erikseen. Voi olla, että viimeinen ratkaisu on dubbaus, mutta siitä en vielä tiedä. Herra Ajan näkeminen ylemmällä mäenkumpareella on kohtauksen A ja O. Teemun ja Lotan kapuaminen ylös eli Peppukuva (tm) onnistui hyvin, mutta ylhäällä ongelmat mikrofonin varjon kanssa olivat elämää suurempia - eivätkä mitään edellisessä kappaleessa mainitsemaani verrattuna. Lisäksi kamera joutui pakittamaan taaksepäin suht laajan kuvan tarpeen takia, ja sitten hankaluudet vasta alkoivatkin: jalustan asettaminen tasaisesti epätasaiseen mäkeen ei ole se kaikkein helpoin homma. Onneksi huomasin ihan vieressä tasaisen betonialustan. Asetin jalustan sen päälle ja a vot! Homma skulasi hienosti. Kakkosgrippinä toiminut DMC huomautti samalla, että ei parane ottaa harha-askelia, ja totta tosiaan: pari kolme askelta taaksepäin ja minua olisi odottanut yli viiden metrin pudotus. Lopuksi horjahdinkin vähän, mutta ei hätää - tässä sitä ollaan dokumentoimassa yhä edelleen. Ainakin melkein extreme-olosuhteista voidaan puhua tässä yhteydessä. ;) Pian kuvat olivatkin purkissa, vaikka mikin varjo taitaa näkyä lopullisessakin versiossa, jos tarkemmin kuvaa tiirailee. Tämän huomasin vasta kotona. Muutaman lisäkuvan jälkeen siirryimme lauttaan ja takaisin Kauppatorille, josta tepastelimme Olympiaterminaalille, päivän toiseen kuvauspaikkaan. Olin aiemmin käynyt juttelemassa ravintola Tuuliviirin päällikölle, joka antoi ryhmällemme ystävällisesti kuvausluvan, haluten kuitenkin vakuuden siitä, ettemme kuvaa ns. ranskalaista taide-elokuvaa. No, niissä sääolosuhteissa terassilla se olisikin ollut aika temppu. Akun kantaminen Kauppatorilta Olympiaterminaalille kävellen osoittautui varsin selkääraastavaksi puuhaksi. Homman hoiti kotiin DMC, joka muutenkin ansioitui ko. puuhassa. Se, että akkua ei käytetty, koska lamput eivät jostain syystä toimineet, onkin sitten jo toinen juttu, jonka kuullessaan akkua kantaneet eivät tiedosta ainakaan innostuneet. Akku painoi sentään toistakymmentä kiloa, ja liikuimme jalkojemme lisäksi vain julkisilla, Amazementilla ei ikävä kyllä ole käytössään omaa mobiilia. Lopulta pääsimme kuitenkin perille. Mitäs sitten? Kaikki oli kunnossa ja olimme edellä aikataulusta, mikä voisi mennä pieleen? Noh, minä olin jotenkin onnistunut unohtamaan juuri kyseisen kohtauksen käsikirjoitusliuskat kotiin. Kellään muullakaan ei sattunut olemaan niitä mukana, joten ainoa vaihtoehto oli kirjoittaa ne ylös uudelleen. Kotonani ei ollut ketään, joten en voinut pyytää esim. siskoani lukemaan näyttöpäätteeltä repliikkejä, vaan jouduimme tekemään kaiken ihan itse. Eli, meidän piti muistaa ne ulkoa. Ja tässä tulikin oivasti ilmi se todellinen paneutuminen. Minä ja Sami (siis käsikirjoittajat) yhteistyössä (ja muut vieressä kannustaen) kirjoitimme paperille kaikki kohtauksen repliikit - ja kotona tarkistin vielä, että kaikki oli muistettu lähes oikein. Tämä ei ollut mikään ihan yksinkertainen temppu, koska kohtauksen kaksi dialogiosuutta muodostavat elokuvan pisimmän keskustelukokonaisuuden. Hatunnoston arvoinen suoritus koko tiimiltä! Kaikki sujui niin vauhdikkaasti, että pääsimme aloitimme kuvauksen vieläpä aikataulun mukaisesti! Kuvaukset etenivät mainiosti ja pian Joonaksen osuus keskustelusta saatiinkin purkkiin, niinpä Joonas pääsi lähtemään kotiin meidän muiden jäädessä vielä värjöttelemään. Sitten kohtasimmekin uuden ikävyyden, nimittäin pimeyden. Se tuli huomaamattoman nopeasti tehden tuhojaan: kuvattuja kohtauksia ei voinut käyttää, koska olosuhteet pimenivät joka otolla. Päätimme ottaa kohtauksen uudestaan seuraavana päivänä, sunnuntaina - vaikkei meillä lupaa siihen enää periaatteessa ollutkaan. --- torstai 10.10.2002 - viimeisiin kuvauksiin valmistautuessa Kommelluksista ja epävarmuuksista huolimatta viimeiset kohtaukset kuvataan 12.10. ja 13.10. Nyt kuitenkin neljänteen kuvauspäivään. Sunnuntaina 22.9. oli suunniteltu kuvattavaksi alku- ja loppukohtaukset, rantakohtaus ja uusintakuvaukset ravintola Tuuliviirin terassilla. Kuvaukset etenivät mainitsemassani järjestyksessä ja aloitimme Töölönlahden rannalla alku- ja loppukohtauksilla. Kun puistonpenkki oli siirretty haluamaani paikkaan ja kaikki oli valmista, kuvasin alkutekstien taustalle tarvittavat kuvat Samista, sitten siirryimme loppukohtaukseen. Kuvaukset etenivät varsin sutjakkaasti ja kaikki meni hyvin. Ihmettelin kuitenkin sitä, että kuva näyttää lcd-näytöltä vähän vaalealta. En kuitenkaan kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota, ikävä kyllä. Pete oli vielä sunnuntaina mukana gripin hommissa ja hoiti ne esimerkillisesti. Pian pääsimmekin pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja suuntaamaan kohti Kaivopuistoa. Otimme kolmosratikan ja talsimme Olympiaterminaalilta rannalle asti - jälleen kerran akkua kantaen. Rannalla keksin aivan loistavan alkukuvakulman jossa tyttö on etualalla ja poika kävelee taustalle. Se oli vielä parempi kuin suunnittelemani. Tässä kuvassa lausutaan myös elokuvan ensimmäiset repliikit, Lotan "Eipä ole kesä enää" ja Teemun "Väreissä tosin löytyy." Kyseiset repliikit olivat myös elokuvan ensimmäiset mietityt repliikit, jotka keksin itse asiassa jo ennen varsinaisen käsikirjoitusprosessin alkamista. Lopulta palasimme takaisin ravintola Tuuliviirin eteen ja uusimme edellisen päivän kuvaukset, koska pimeys oli tappanut edellisen päivän kuvamateriaalin. Päivä pistettiin pakettiin illalla sen verran aikaisin ettei pimeä vielä ollut langennut. Kaikki olivat tyytyväisiä päivään. Ehkäpä liiankin tyytyväisiä. --- sunnuntai 3.11.2002 - raakaleikkauskin jo valmis Jatkan suoraan siitä, mihin jäin. Tultuani kotiin neljännen kuvauspäivän jälkeen kävin materiaalit läpi ja karmaiseva totuus valkeni: kaikki kuvatut kohtaukset, paitsi Tuuliviiriuusinnat olivat ylivaloitettuja. Exposure-nappi oli jäänyt vahingossa väärään asentoon, olenhan tekniikan ihmelapsi ja tutustun käyttämääni laitteistoon aina hyvin etukäteen. Noh, seuraava kuvauspäivä eli sunnuntai 29.9. jouduttiin sitten käyttämään jo kertaalleen kuvattujen alku-, loppu- ja rantakohtausten uusimiseen. Lisäksi lopuksi kuvasimme lyhyen kuvan kotirappuni viereisen rapun edessä. Tämä siksi, että kotirappuni edessä oli seisty jo Mad Tricks 2:ssa. :) Nämä kuvaukset sujuivat esimerkillisesti läpi päivän. Päivä oli merkillinen - oli yllättävän lämmin ja kuvausryhmä pystyi oleilemaan ilman takkeja. Se paransi tunnelmaa ja kohtauksetkin purkitettiin varsin kohtalaista tahtia. Peten viimeinen päivä grippinä oli ollut viikkoa aikaisemmin ja nyt mikinvarteen tarttui DMC. --- lauantai 9.11.2002 - dubbaukset alkaneet Kuvaukset etenivät mallikkaaksi hyvällä mielialalla ja kotiinkin ehdittiin jo 19 kieppeillä. Kun kaikki oli purkitettu, oli ensimmäinen kuvausjakso kokonaan paketissa. Tämän jälkeen edessä oli parin viikon kuvaustauko ja laitteet varattiin Hatusta vielä viikonlopuksi 12.-13.10., jolloin oli määrä kuvata jäljelläolevat kohtaukset. Lauantaille aikataulutimme kaikki tytön kotona tapahtuvat kohtaukset, joita onkin varsin paljon. Sunnuntaille jäi puolestaan viimeinen kokonainen kohtaus eli tyttöjen keskustelu bussipysäkillä. Yksi hankalimpia seikkoja koko tuotannossa oli tytön kodiksi kelpaavan asunnon löytäminen. Asuntoa suunniteltiin ensin Zirian luokse. Tämä idea kuitenkin kariutui pian, sillä Emmin luona oli menossa remontti ja kyseisen viikonlopun jälkeisenä maanantaina oli TKK:n ensimmäinen välikoe. Kyseinen välikoe muodostui lopulta todella suureksi ongelmaksi. Seuraava vaihtoehto oli päästä Teean ja DMC:n kaverin luokse mutta sama ongelma: EVVK:lla opiskelee hänkin. Eipä auta itku markkinoilla. Mietimme kovasti seuraavaa ja mielessä kävi monenmoiset erikoisratkaisut, kuten esimerkiksi osittain minun ja osittain Samin luona kuvaaminen, joka tosin tuntui aikamoisen hankalalta ratkaisulta, sillä meillä ja Samin luona oli kuvattu jo Lahjassa ja olisi ollut äärimmäisen vaikeaa saada ilmettä Lahjaan verrattuna kovin erilaiseksi ilman suurempaa kalusteiden vaihto-operaatiota. Ideanani oli koko ajan saada tähän elokuvaan erilainen visuaalinen ilme kuin aiempiin. Lopulta ongelma kuitenkin ratkesi, kun keksin kysyä Tonilta, mikä on hänen kotinsa tilanne. Lahjaa varten olimme kuvanneet siellä ainoastaan rämypoika Ollin huonetta ja lyhyitä pätkiä elokuvan lopun laittautumiskohtaukseen. Ilmeni, että Tonin vanhemmat ovat lähdössä mökille juuri kuvauspäivänä, joten ei ollut mitään estettä kuvauksille. Kerrassaan loistava juttu. Lauantaipäivä alkoi puoli yhden maissa, kun Sami saapui meille roudausta varten. Tajusin, että olin unohtanut kokonaan ruokailukohtauksen, niinpä lähdin hakemaan lähipizzeriasta kebabkoteloita. Parin euron muodollisen korvauksen maksettuani kädessäni oli kaksi tyhjää kebabkoteloa, jotka otin mukaan kuvauksiin. Saavuimme Tonin luokse ja rupesimme samantien raivaamaan olohuoneen pöytää ja asettelemaan valoja. Teea saapui pian. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kolme. Oli valoisaa ja aloitimme aamukohtauksen kuvaukset. Tämä on ensimmäinen elokuva, jossa olemme käyttäneet valoja, ja se varmaan näkyy lopputuloksestakin, mutta parempi niin kuin että kuva olisi rakeinen ja pimeä. ;) Aamukohtaus (moi Ismo) kuvattiin ensin ja siihen saatiin oikeanlainen fiilis ihan kivoilla kuvakulmilla. Jatkoimme kronologisesti kohtaukseen, jossa poika lähtee aamulla tytön luota pois, takaisin omaan kotiinsa lukemaan. Kohtauksessa tyttö seuraa poikaa ovelle mutta poika kääntyykin nopeasti ja he päätyvät hetkellisesti varsin lähekkäin toisiaan. Kohtauksen sommittelu oli tärkeä, jotta juuri halutut asiat näkyisivät tiettyjä yksityiskohtia painottaen kuvassa. Veimme lamput ja kameran myös rappuun, josta kuvasimme vastakuvana tytön reaktiota. Siirryimme seuraavaksi takaisin keittiöön ruokailukohtausta varten. Kun se oli kuvattu, kello lähenikin jo kuutta ja Joonas saapui ja oli jo melko pimeä, niinpä yökohtaus voitiin kuvata. Joonaksen ainoa tehtävä oli istua viekkaan näköisenä pojan vieressä sohvalla, kun tyttö tulee kuvaan. Tämä kuvattiin lopun flashbackeja varten ja itse kohtauksessa Joonasta ei tietenkään näy. Kun kaikki oli valmista, Joonas pääsi lähtemään ja me jatkoimme siitä mihin olimme jääneet eli ruokailukohtauksen jälkimainingeista kitaran parissa. Lisäsimme valaistusta, koska tuossa kohtauksessa tuli taas olla valoisampaa. Kitarakohtaus on leffan improvisoiduin juttu, joka kuitenkin toteutettiin monta kertaa samalla tavalla sellaisena miksi se ensimmäisellä kerralla muodostui. Sen jälkeen kuvasimme vielä tytön kotiin saapumisen aiempia kohtauksia varten, kännykän keittiön pöydältä löytämisen loppuun ja heräämisen yöjutun jatkoksi. Teea heitti minut tavaroineni kotiin jonne saavuin - taas kerran - 23:30 tienoilla. Täyspainoinen kuvauspäivä oli takana ja kävinkin pian sen jälkeen nukkumaan. Sunnuntaina aloitimme yhden aikaan Samin kanssa, kuvasimme lisää alkutekstijuttua varten. Sami oli jotenkin jostain minulle yhä täysin käsittämättömästä syystä ottanut mukaan tummansiniset farkut, kun aiemmin hänellä oli ollut vaaleansiniset. Niinpä kaikkea ei voitukaan kuvata ja lopulliseen elokuvaan joudutaan jättämään ylivalottunutta materiaalia loppukuvan lisäksi. Sen jälkeen Sami pääsi kotiin lukemaan TKK:n välikoetta varten ja minä odottelin tyttöjä saapuviksi. Sinttu saapui ensin ja samantien Teea soitti parkkeeranneensa autonsa. Ilmeni että Teea oli fiksuna tyttönä ottanut DMC:n mukaan gripiksi. Lähdimme kuvauspaikalle, läheiselle bussipysäkille Mannerheimintien varrelle. Lukuunottamatta hirveää melua, jota bussit suolsivat, kaikki meni hyvin. Jouduimme pyytämään muita bussia odottelevia seisomaan pysäkin ulkopuolella ja he suhtautuivat asiaan kiltisti, kaikeksi onneksi. --- torstai 14.11.2002 - dubbaukset valmiit Viimeisen varsinaisen kuvauspäivän päätteeksi tulimme vielä meille yhtä kuvaa varten, joka on tärkeä äidin hahmon muistamisen kannalta. Se rakentaa juonta ja hahmoja. Kyseisessä kuvassa tyttö kurkistaa äidin makuuhuoneeseen ja näkee äidin nukkumassa. Tästä tuli myös trailerin viimeinen kuva. Äidin hahmo on toteutuksellisesti siinä mielessä hauska, että sitä ei nähdä kuin tuossa yhdessä kuvassa, aiemmin vain ääni kuuluu. Lisäksi nukkuvaa äitiä esittää elokuvassa itse asiassa tuplaroolin vetävä Annukka Haglund (hänet nähdään myös toisena tytön kavereista). Äidin äänen takaa löytyy puolestaan Anu Haglund, joka esitti myös veljesten äitiä Lahjassa. --- 2.12.2002 - editointi Viimeisen kuvauspäivän jälkeen kuvasimme vielä muutaman lisäkuvan aiempiin kohtauksiin ja yhden kokonaisen kohtauksen, nimittäin lyhyen osuuden jossa Aki soittaa Teemulle ja tämä vastaa puhelimeen. Tämä on myös elokuvan ensimmäinen kohta jossa ko. henkilö mainitaan. Sitä seuraakin kohtaus numero 6, jossa Teemu ja Aki istuvat iltapäivää terassilla - kohtaus, jossa Aki nähdään ensimmäisen kerran. Viimeisenä hahmoja sisältäneenä kuvana maanantaina 14.10. noin yhdeksän aikaan taltioitiin täytekuva, jossa Teemu on alikulkukäytävässä katsoen Akiin, jota ei kuitenkaan näy - tätä kuvaa käytettiin siis lopun flashbackeissa. Ilmeisen kiireen takia se unohtui ottaa silloin kun varsinaista kohtausta kuvattiin. Kaikeksi onneksi tuossa vaiheessa lumi ei ollut vielä maassa. :) Elokuvan virallinen viimeinen taltiointi oli kuva, jonka kävin ottamassa Kauppatorilta lähtevästä Suomenlinnan lautasta. Kiireellisen aikataulun takia sitäkään ei aiemmin ehditty ottamaan. Sinänsä hupaisa yksityiskohta on se, että moni asia tässä kuvassa ei täsmännyt aiempia olosuhteita, joskaan kovin moni ei sitä varmaan huomaa. Ensinnäkin varsinainen lähtölaituri oli kunnostustyön alla ja käytössä oli tilapäinen puulaituri. Toiseksi laiva oli erilainen ja samanlaista kantta penkkeineen kuin leffan seuraavassa kuvassa on, ei tuossa laivassa ole. Kaiken lisäksi taivaalla paistaa ilta-aurinko - itse reissun aikaan elokuvassa on päivä. No, nämä ovat tällaisia yksityiskohtia, joita löytyy itse asiassa elokuvasta runsain määrin, ja teen luultavasti erillisen triviapaketin jossain vaiheessa kaikista mahdollisista mokista. Niitä on loppujen lopuksi yllättävänkin paljon. ;) Viimeisten kuvausten jälkeen alkoi kiireellinen raakaleikkausprosessi, joka valmistuikin suhteellisen pian, muistaakseni reilun viikon kuluessa. Kiire asialla oli siksi, että raakaleikkaus piti saada mahdollisimman pikaisesti toimitettua määränpäähänsä eli elokuvan muusikolle, Ilkka Mehtoselle. Hän sai sitten kasetin ja musiikkiprosessi oli valmis alkamaan, samalla kuin minä pidin hetken lepotauon. Mutta eihän se kauaa kestänyt: tuotannon seuraavan vaihe oli loogisesti dubbaukset. --- 27.12.2002 - ensi-iltakin on jo ohi Olin kuvitellut, että dubbaukset hoidettaisiin niin, että kaikki tulisivat samana päivänä paikalle ja se olisi siinä. No, sehän oli tietty toiveajattelua. Loppujen lupaksi jokaisen näyttelijän kohdalla dubbaukset hoidettiin eri päivinä. Ensimmäiseksi paikalle kerkesi Teea, sitten Joonas ja lopulta myös Sami. Emme dubanneet kaikkea, sillä osa repliikeistä oli kuvattu jo kuvaustilanteessa oikeilla mikin asetuksilla, jotka tämänkin dokumentin aiemmassa vaiheessa oletin vääriksi. Nimenomaan ensimmäisen kuvauspäivän materiaalit onnistuivat, muut eivät. Blame Canada. Kaiken kaikkiaan kaikki meni kuitenkin hyvin myös dubbausten osalta, ja muutaman tunnin session jälkeen näyttelijää kohti oli vuoro siirtyä elokuvan viimeistelyyn - lopullisiin leikkauksiin, musiikkiin ja dubbausäänien asetteluun. Tässä vaiheessa elokuvan traileri oli jo näytetty Welhofilmin Poika vuoden takaa -elokuvan ensi-illassa, positiivisten kommenttien kera. Dubbausten yhteydessä katsoimme raakaleikkauksen jokaisen näyttelijän kanssa ja kysyin mielipiteitä leikkausratkaisuista. Kovinkaan montaa vaihtoehdotusta ei pöytään isketty yhdenkään näyttelijän kohdalla, niinpä isommat muutokset tein vaan muutamaan kuvaan, jotka olivat jääneet raakaleikkauksesta pois. Lopun flashback-sarja muuttui myös täysin, siinä oli raakaleikkauksessa turhan paljon kuvaa Teemun silmistä. Musiikin työstäminen oli pitkä prosessi, mutta sitä onkin kiitelty. Elokuvan teemamusiikki, Aikaprojekti Theme, joka soi elokuvassa alkuteksteissä ja Suomenlintakohtauksessa, oli ensimmäinen valmistunut kappale. Jo projektin alkuvaiheessa, elo-syyskuun tienoilla, olin itse miettinyt elokuvan tunnelmia musiikin osalta Impulse Trackerin ääressä, ja säveltänyt eräänlaisen hahmotelman. Ilkka Mehtosen lopullinen kappale on perusidealtaan varsin samanlainen ja ihan samoilla sampleilla hänkin lähti liikkeelle. Elokuvan musiikithan tehtiin kaikki juuri tuolla legendaarisella DOS-pohjaisella ohjelmalla. Musiikkeja työstettiin minun niitä aina välillä kuunnellessa, sovittaessa elokuvaan ja kommentoidessa koko ajan raakaleikkauksen toimituksesta aina viimeiselle viikolle asti. Olisin ollut mieluusti vielä aktiivisemmin prosessissa mukana, mutta Ilkka asuu Vihdissä, niin se oli vähän vaikeaa. Musiikin tyyli pysyy mielestäni onnistuneesti elokuvalle ja itselleen uskollisena ja samana läpi elokuvan, mutta vaihteluakin on mukavasti. Musiikin kannalta merkittävimmät kohtaukset olivat lopun ratkaiseva jutustelu Teemun kotona ja mystinen kohtaus yöllä ulkona. Olin alunperin suunnitellut että yökohtaukseen saa pontta vain vauhdikkaahkolla musiikilla, sisälle taas ajattelin rauhallisempaa, tunnelmallista taustaa. Ilkka totesi sitten tehneensä sekä vauhdikkaan että tunnelmallisen biisin, mutta oli ajatellut ne päinvastoin. Suhtauduin tähän aluksi vähän skeptisesti, mutta asetettuani musiikit kohdalleen muusikon toivomuksesta, huomasin että se oli kuin olikin ainoa oikea tapa. On myös kappaleita, joita ei käytetty, koska en halunnut että jokaisessa kohtauksessa soi taustalla musiikki. Pisin yhtenäinen hiljainen kokonaisuus on alkutekstien jälkeen rantakohtauksesta Teemun kotiin, josta siirrytään seuraavaan päivään kahvilan terassille. Siellä musiikki taas alkaa soida. Kyseinen kappale on selkeimmin elokuvan tapahtumien tunnelmia noudattava, sillä koko melodia muuttuu täysin Teemun pöytäseuran vaihtuessa Akista Lottaan. Ainoa musiikillinen osuus elokuvassa, josta Ilkka ei ole vastuussa, on ruotsalaisen solarkidsin käsialaa. Biisi nimeltä "ethereal" sijoittui vuoden 2002 Assemblyilla instrumentaalimusiikkikilpailussa toiseksi, ja se soi elokuvamme viimeisessä kohtauksessa ja lopputekstien yhteydessä. Viimeisiä isompia juttuja, joita elokuvan valmisteluun liittyi, oli filosofisten logiikan merkintöjen lisääminen yökohtaukseen, jossa Teemu on ajatuksissaan. Alunperin siinä piti kuulua vain sekalaisia ajatuksia. Merkintöjen viliseminen oli viime hetkien ideani. Sami raapusteli muutamat simppelit lauseet ja ne tulivat mukaan viimeisellä viikolla. Ensi-ilta pidettiin lopulta 14. joulukuuta 2002 ja elokuva sai kokolailla positiivisen vastaanoton. Kaiken kaikkiaan projekti oli varsin mielenkiintoinen kokemus erilaisine vaiheineen ja vivahteineen ja voin luvata, että kun armeijasta palaamme, niin jotain vielä jännempää on luvassa. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan sen enempää tällä erää. -------------------------------------------- (c) Arttu Haglund / Amazement 2002-2003

^