Ollakseen nuorten mediamikälietehdas täytyy huomauttaa, että Hattu on hieman luotaantyöntävä paikka. Kävin siellä elämäni ensimmäistä(!) kertaa, ja pimeällä sisäpihalla aloin hieman epäillä olinko sittenkään tullut oikeaan paikkaan. Lopulta löysin varsinaiseen kohteeseen ja sain ilokseni todeta, etten ollut ainoa paikalla oleva.

Ilman yleisöä elokuva on vain filmikela, mutta yleisön avulla siitä muotoutuu tarina. Ja yleisöä oli sen verran, ettei penkkejä liiemmin vapaaksi jäänyt. Kun odotetut vieraat olivat saapuneet, oli aika istua eturiviin. Itse elokuvasta meitä oli kolme: Luke, minä ja Joonas. Samilla oli kamikazeseuran vaimikäsenytolikaan pikkujoulut.

Arttu Haglundin elokuva ja Arttu Haglundin jännittäminen. Alkupuhetta pitäessään Arttu vaikutti hieman hermostuneelta, mutta kaikki meni silti hyvin ja filmi saatiin pyörimään.

Isolta ruudulta katsottuna filmi aiheutti ensireaktiona järkytyksen: voi hyvää päivää mikä laatu (tai sen puute)... Tietenkin osasyynä vaikutelmaan oli se, että olin jo nähnyt itse elokuvan joten kiinnitin varmaan "peruskatsojaa" enemmän huomiota tekniikkaan. Videotykkikään ei ollut niitä parhaita mahdollisia. Uskon ja toivon, että ne jotka näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa, kiinnittävät huomionsa enemmän tarinan ja henkilöhahmojen puolelle. Eikä se loppujen lopuksi niin pahalta näyttänyt. [Itse asiassa vaje kuvanlaadussa oli vain videotykin syytä. -toim.huom.]

Elokuvan jälkeinen dokumenttipätkä ja sen sisältö oli minulle täysi yllätys; en tiennyt mitä siihen oli valittu. Epäonnistuneita kuvauspätkiä olisi saanut ehkä (minun mielestäni - mutta se kai on makuasia - mutta hetkinen, minullahan on hyvä maku!) olla enemmän. Kokonaisuudessaan dokkari antoi hieman puolittaisen mutta kuitenkin kulissien taakse menevän katsauksen elokuvastamme.

Lopuksi Arttu vastaili kysymyksiin ja minä ja Joonas myötäilimme parhaan mukaan. Sen jälkeen menimme vielä kaikki eteen kuin teatterissa konsanaan, kiitimme yleisöä ja elokuvailta oli päättynyt. Minun piti lähteä jo pois, Arttu ja Joonas jäivät vielä jatkoille.

Yleisön palaute oli melko hyvää. Tarinaa kiiteltiin, vaikka siihen olisi toisaalta toivottu lisäsyvyyttäkin. Lyhytelokuva on aina lyhytelokuva ja se on (useimmiten) koko illan elokuvaan verrattuna niin tiivistetty paketti, että kaikkea on vaikea edes sulatella ensimmäisellä kerralla. Seuraavaa ensi-iltaa odotellessa kannattaakin käydä imuroimassa elokuva ja katsoa se toiseen kertaan, ihan jo tarinan (ja sattuneiden mokien ;)) takia.