Ei aikaakaan, 24'40"
Ohjaus: ARTTU HAGLUND

Tämän elokuvan edessä tekee mieli todeta 25 vuotta sitten kuolleen ohjaajan, työtoverini Risto Jarvan sanoin: erilaisuus on rikkautta. Sillä tämä elokuva on erilainen. Jo alkutekstit antavat lupauksen jostain hyvin kiinnostavasta: tekstit on kirjoitettu lyijykynällä matemaattisten kaavojen oheen ruutuvihkon sivuille, ja vihkoa availlaan kameralle lopusta alkuun päin. Arastelevan pääparin, Teemun ja Lotan ensi keskusteluista havaitsemme, että Teemu on älykkö - ellei peräti nero. Lotta on aistillinen, elämänhaluinen ja hellyydenkipeä. Ja yksinäinen.

Ohjaajalta on viisas päätös jättää Lotan äiti pelkästään äänen varaan. Jos äiti näytettäisiin, otettaisiin askel lähemmäksi naturalismia. Sitä tämä elokuva ei kaipaa.

Suuri osa Teemun ja Lotan kohtauksista on jälkiäänitetty, mikä tässä elokuvassa on oiva valinta nimenomaan ilmaisullisista syistä. Pois naturasta taas kerran.

Ennen pitkää katsojalle käy selväksi, että Teemu on Suomen John Nash: matemaattinen nero joka on kehittänyt itselleen keskustelu- ja väittelykumppanin. Hänen nimensä on Aki A. Siis lähes AikA jonka probleemeja Teemu läpi elokuvan pohdiskelee.

EI AIKAAKAAN on tyylikkäästi toteutettu ja määrätietoinen elokuva ihmismielen rajoista ja rajattomuudesta.