Kohta, jossain vaiheessa, pitäisi Amazementin seitsemännen tuotoksen olla valmis. Heti alkuun kannattaa varmaan mainita, että edellisen pidemmän elokuvamme, Lahjan, tunnelmat kannattaa heittää ennen elokuvan katsomista pois mielestä. Mielenmaisemat liikkuvat tällä kertaa aivan eri aaltopituuksilla. Lisäksi toteutuksellisesti elokuvassa on paljon uutta: äänipuolella on tehty töitä erillisten mikrofonien kanssa kuten myös valaistuksen suhteen. Lamppujen käyttö oli sinänsä mielenkiintoinen lisä kuvauksissa kun pääsi vaikuttamaan siihenkin asiaan. Toivottavasti lopputulos on toimiva myös muiden kuin ohjaajan, Arttu Haglundin, ja minun mielestäni. Erikoiskiitokset grippeinä toimineille henkilöille, teitä todella tarvittiin.

Tällä kertaa dialogi on paikoin todella filosofista, tai oikeastaan suurimman osan elokuvasta. Välillä replikoinnin seuraaminen on suositeltavampaa kuin itse tapahtumien, vaikka kukin katsookin omalla tavallaan. Siinä missä Mad Trickseissä lähes tärkein informaatio välittyy tapahtumissa ja vain vähän keskusteluissa, niin Ei aikaakaan painottuu vahvasti juuri dialogiin. Raakaversion katsottuani voin sanoa elokuvan yleisen tunnelman olevan vähintäänkin hämmentävä. En tarkoita sillä sitä, että katsoja ei tajuaisi mitään vaan koko ajan tuntuu siltä, että tapahtumissa olisi enemmän kuin katsojalle kerrotaan suoraan - kuten tarkoituksenamme olikin. Tämä on tietysti hyvä juttu sillä lähtökohtana oli aikateema ja elokuva on myös sen mukainen. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet (taas?) pelkkään tyttö-poika -teemaan, lähdimme oikeasti pohtimaan jotain erikoista. Jaa, miksi käytin sanaa 'oikeasti'? No, ainakin omasta mielestäni maailmassa on muutakin aiheita kuin 'poikaa kohtaa tytön'-tapaisia asetelmia tai teemoja. [Häh? -toim.huom.]

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon näyttelijöiden pieni lukumäärä. Lukuunottamatta paria kohtausta, elokuvassa näyttäytyvät vain Teea Kortetmäki, Joonas Lahtinen ja minä. Oletko muuten huomannut, että viimeksi mainittu on esiintynyt jokaisessa Amazementin elokuvassa? Joka tapauksessa, nämä kaksi ensin mainitsemaani loistavat varmasti edukseen.

Lopuksi on hyvä myös todeta, että vaikka tämä paljon hypetetty filosofia ei sitten jostain syystä tavoittaisikaan niitä korkeimpia sfäärejä juuri Sinun mielestäsi, niin toivottavasti elokuva edes herättää mielenkiintosi käsiteltyyn aiheeseen. Ei sitä varmaankaan ihan joka päivä tule pohtineeksi aikaa, vai mitä? =)